Mikäs paikka tämä nyt olikaan…? Niin, tosiaan. Muistan, muistan. Olen hereillä! Ehkä… *haukotus, venytys*
Tahtoo sanoa, etten ole vielä varma, jaksanko alkaa taas kirjoitella ihan säännöllisesti ja kiinnostuksellisesti. Mutta kokeillaan! Olen ollut pari päivää kotona kipeänä, ja aika alkaa tulla pitkäksi… Tässäpä siis malttamattomina ;) jorinoitani odotelleille kanssabloggaajille hieman raporttia toimistani viime päivien ajalta.
Viikonlopuna olimme Billin kanssa molemmat hieman flunssaisia, mutta maanantain vapaapäivänäni sain kuitenkin jostain selkärankaa superperheenemäntäkohtaukseen. Siivosin koko huushollin…
Imuroin, kävin läpi pyyhittävät pinnat, vein likaiset matot vinttiin odottamaan pesua ja tiskasin astiat! Liinavaatteita nyt en sentään silittänyt, mutta pesin niitä melkoisen satsin. Vessankin pesin, haa!
Sitten aloin harsia kokoon patjanpäällystä, josta hajosi vetoketju vain muutaman kuukauden käytön jälkeen (ärrin murrin!)
(Näin hienosti se kävi ja kaikki ystäväni ihastelivat taitojani)
Seuraava aamu alkoi viihtyisästi. Vanhempani pistäytyivät meillä. Olin menossa iltavuoroon. Töihinlähdön aikoihin aamusta asti vaivanneet vatsan nipistelyt olivat kuitenkin kasvaneet sellaisiin mittasuhteisiin, että olin pakotettu ilmoittautumaan kipeäksi.
Huomaavaiset vanhempani tulivat takaisin tuomaan parantavaa mustikkakeittoa…
(äiti on sairaanhoitaja!)
…ja maitoa.
(isäni ei ole maitomies, vaan eläkeläinen)
Vietin päivän nukuskellen, ja tänään onkin jo parempi olo. Hain vintistä pari mattoa lattialle ja avasin tietokoneen.
Sieltä löytyi heti näin hyvää musiikkia!
Tämä on siis jonkinlainen lähtölaukaus. Blogistan, here I come!
Rakkaudella, Pikku Sue
Heeeiiii, sä oot herännyt! Ja heti puski kauhee perheenäiti päätään ja päätti siivota koko talven edestä :D
Kyllä se siitä sitten kirjoitusvimmakin pikku hiljaa lähtee. Raahallisesti vaan, ei rynkyttämällä :)
Nice to have you back!
Moikka, Nunnaseni! Mullakin on ollut vähän ikävä… :)
Joo, perheenäiti on piilevä ominaisuus joka esiintyy rykäyksinä, heh. :D Karvaisilla lapsillakin on juuri valtava karvankaristusaika, joten siinäkin mielessä oli hyvä saada vähän Hooveria kehiin. Vaikka vaikutus oliskin nähtävissä vain parin päivän ajan… ;)
No mutta hei – joko kevätaurinko kurkisti ruusutarhaan ja pisti Pikkiksen silmään ja talviunet päättyivätkin aika ryminällä:) Tervetuloa takaisin \O/ tuulettelemme täällä innoissamme sekä mahdottomalle työmäärälle että odotetulle paluullesi!
Moi, Inkku! :) Kiva tavata suakin! Tippa linssissä luin kommenttisi – että täällä on kaivattu… *sniff* Kiitos kiitos! Eiköhän tässä nyt hereillä pysy… :)
Whu-huuuu!!! Olethan sinä täällä. Iso hali talviunesta heränneelle Pikku Suelle!!!!
Ally!!! Jei! Hali sullekin! :)