Ruusutarhaan satelee hiljalleen lunta. Sieltä täältä pilkottaa leikkaamattomia ruohonkorsia ja vielä syksyn väreissään viipyviä pudonneita lehtiä. Tunnelma on pysähtynyt, jollain lailla odottava, mutta hiljainen. Pikku Sue vilkaisee vielä ulos suuren hopeapajun kyljessä olevasta oviaukosta ja luo katseen taivaalle, jossa tähdet tuikkivat kirkkaina. Sitten hän narauttaa oven kiinni perässään ja kaivautuu syvälle pesäpuun uumeniin, jossa Pecos Bill ja kissat jo torkkuvat.
Ruusutarhan väki siirtyy talviunille.
Hyviä unia kaikille - tavataan taas keväämmällä!
Aikooko Ruusutarha talviunille myös blogimaassa? Kauniita unia hienosta uudesta kukinnasta sitten sinne ruusumaahan:) Olisi kyllä kiva kuulla vähän talvellakin kuulumisia…
Moi, Inkku! Talvi saa sormet kohmeeseen eikä juttu oikein luista… Jos herään välillä marjoja syömään, niin saatan tokaista jotain täälläkin, mutta sillä välin ehkä lähinnä vierailen silloin tällöin teidän muiden kommenttilaatikoissa. :) Nähtäillään!
Hyvää yötä, sanoi mummu kun silmä puhkes.
Tällainen herkkä sanonta tähän pysähtyneisyyden hetkeen-
Vai unten maille menee hän. No voi. Ehkäpä joskus jos simmu hieman aukeaa ja käsi hamuaa talvihuikopalaa, osuu käsi myös näppikselle. Kenties jossain toisessa olomuodossa saa Ruusutarhaankin yhteyden, vaikkapa tarhan muiden olentojen kautta :)
Kommentointi varmaankaan ei unta häiritse, sitä odotellessa :)
iisi: Niinpä, haha! Sinä se osaat sanoa asiat niin kauniisti!
BN: Joo, hiukan valppautta on hyvä säilyttää horroksessakin. Ainahan sitä saattaa unissaankin jotain virkkoa… ;D