Eipä se vapaapäiväkään ikuisuuksia kestä… Olen siivonnut (hyvä, minä!), pessyt pyykkiä, käynyt vanhempieni luona, käynyt ruokakaupassa, käynyt kodintavaratalossa (alennusmatto, jei!), laittanut kokoon ja varastoinut puutarhapöydän, tehnyt ruokaa, blogannut, lukenut verkkokeskusteluja, etsinyt kadonneita villapaitoja ja seuraava etappini on South Park. Ihanaa kun on joskus kunnolla aikaa!
Huomenna iltavuoroon, kivaa nukkumisen kannalta. Muuten ei, koska lauantaikin on töitä. No jaa, yksi pieni piikki elämän huumaavasti tuoksuvissa ruususissa ei tunnu paljon missään… ;)
Öitä!
Kyllä siinä nyt niin nätisti uinutaan, mutta kannattaisi kuitenkin pyyhkiä tuo punamaali huulista. Voi tyynyliina sotkeutua ja varsinkin se yöllinen vierailija.
On siinä kotona selittäminen.
Hyi, hyi, Iisi, heti sitä päästetään likainen mielikuvitus valloilleen… Puhe oli nukkumisesta – nuk-ku-mi-ses-ta. :)
Tuossa minä unisena silmäilen nurkassa odottavaa uskollista Hooveriani, joka on aamuksi valmiina siivoustoimiin… Ja tuo huulien ruusunpuna on tietysti luontaista!
Jaa että vapaapäivä8] Rauhallisia työvuoroja toivottelen viikonlopuksi:)
Ahkeraa touhua. Täälläkin kaivattaisiin ahkeran käden kosketusta. Sellaista on vaikea löytää omasta kädestä. Ehkä ensi viikolla… ;)
Elegia: Sano muuta… Aika harvoin se löytyy… ;)